Putkelasta Petkeljärvelle

19 km 6 h 1966 kcal

Tätä päivää oli odotettu - T&J:n yhteistä vapaapäivää. Päätin viettää sen patikoiden upean mieheni kanssa upeissa ilomantsilaisissa harjumaisemissa.

Taitajan taipaleelle läksimme Putkelasta, josta reitti vei kolmen laavun kautta Petkeljärven kansallispuistoon. Reitti oli helppokulkuinen ja merkitty todella hyvin - eksymisen vaaraa ei tällä vaellusreitillä ole.

Hyvässä seurassa matka sujui joutuisasti, ja noin 4 kilometrin tuntivauhtia edeten saavutimme välietappimme aina 1-1,5 h välein. Perillä Petkeljärvellä olo oli upea, ja varmistun vain kerta kerralta enemmän, että tuon miehen kanssa haluan tallailla enemmänkin polkuja.

Laihana kauniimpi?

Pitkästä aikaa on motivaatiota kirjoittaa.

Niinhän siinä kävi, että mopo karkasi käsistä, kun personaalinen treenaajani jäi taka-alalle. Ei niinkään liikuntojen kanssa, mutta se syöminen. Minä tyttö nimittäin tykkään syyä.

Lupasin joskus numeraalista faktaa yhteistyöstä ja sitä nyt tuleman pitää. Seitsemän viikon treenauskauden aikana paino tippui n. 68 kilosta 62,7 kiloon elikkäs minun matikkapäällä himpan yli 5 kiloa. Parhaimmillaanhan tuolloin viime kesän lopulla painoin 72 ja rapiat, joten sieltä ollaan tultu alas melkein kymmenen kilogrammaa. Ohhoh!

Noh, ihan lähipäivinä en ole puntarille uskaltautunut, mutta toiveissa on, että sitten kun uskallan, olen edes hieman keventynyt tuosta 62,7:sta.

Tässäpä aikani kuluksi ja työpäivien ratoksi olen pohtinut, miltä minä sitten näytän, kun olen "laiha". Ja mitähän se on kiloissa, 50 kg? Mitähän minun tisseille tapahtuu, laihtuvatkohan nekin? Entä pylly, kyllä sielläkin jonkin verran tavaraa on. Jos nyt kuvitellaan, että rinnat ja peppu säilyvät ennallaan ja saan jostain syystä ihanan litteän massun, niin enhän minä silti vartaloltani mikään missi olisi. Ensinnäkin olisin ihan yhtä lyhyt kuin nytkin ja ihan yhtä tasapaksu kuin nytkin. Minulle ei ole suotu tiimalasin mallista vartaloa, vaan olen sellainen I-kirjain - yhtä leveä joka kohdasta. Olenkin kateellisena katsellut niitä ihmisiä, joiden uuma on hoikempi kuin muu vartalo, olivat he sitten kuinka "lihavia" tai "laihoja" tahansa. Minä en koskaan ole sen mallinen. En minä nätti ollut 45-kiloisena teinityttösenäkään. Olen vain ruma itseni (ja joo, eihän se naamavärkkikään mihinkään tästä muutu!).

Kauhea, mitä itsesäälissä rypemistä, mutta ei taida tuo peilikuva koskaan itseä todellisesti miellyttää, vaikka olisi millainen. Ehkä ongelma on psyykkinen eikä fyysinen? Vaikka kyllä nyt miellyttää vähän enemmän kuin 10 kiloa takaperin.

Sykemittarin pauloissa

Ajattelin ennen, että sykemittarit ovat turhanpäiväistä hömppää, niin kuin moni muukin lisäapuvälineturhuus.

Sain kuitenkin personal traineriltani aina mittarin lainaan yhteisille harjoitussessioillemme ja ihastuin - tuommoisen minäkin haluan!

Ensimmäinen silmiini sattunut sykemittareita koskeva "artikkeli" oli Yhteishyvässä (vai Pirkassa?) ollut vertailu eri sykemittareiden välillä. En enää muista, kenelle Polar FT7:aa suositeltiin, mutta tunnistin itseni kuvailusta. Lisäksi rannevastaanottimen, "kellon", muoto ja värimaailma miellytti minua. Tutkin hieman muitakin vaihtoehtoja Polarilta, mutta päädyin aina takaisin FT7:aan.

Sitten alkoikin kuumeinen etsintä - mistä saan oman äfteeseiskan halvimmalla? Katsoin huutonetin ja torinkin, jos joku myisi omansa aivan uutena pilkkahintaan. No ei myynyt. Hintavertailusivusto näytti Sportian nettikaupan halvimmaksi vaihtoehdoksi. Tänään sitten lampsimme paikalliseen Sportiaan katsomaan, millä hinnalla Polar irtoaisi sieltä. Hintalapussa komeili 100 euroa, kun taas nettikaupasta olisin saanut saman vekottimen 89 eurolla postikuluineen. Kokeilin tietysti onneani (kauheaa myöntää tinkimisaddiktioni) ja kysyin, josko saisin paikallisesta liikkeestä FT7:n kotiin 90 eurolla. Ja sain. J sen maksoi, valmistujaislahjana.

Nyt sain pojan unille ja sykemittarin testailu alkakoon. "Lepo"syke näyttäisi olevan 80-90. Katsotaan, millaisia lukemia huominen kuntosalitreeni tuottaa!

Kilojani en vielä kerro!

Muistan, kun joskus uhosin, että huhtikuun alun juhliin olen laihtunut sen verran, että viiden vuoden takainen iltapuku mahtuu päälleni. Ihan niin kuningas en ollut, että sen olisin voinut toteuttaa, mutta NYT toukokuun lopussa istun tässä koneen ääressä blogipostausta väsäämässä. Ja kyllä, tuo iltapuku on päälläni ja vieläpä ilman korsettia.
Uskomatonta. Mie todella olen (ainakin lähes) samoissa mitoissa kuin viisi vuotta sitten :O

Kiinteytymisen kunniaksi kävin eilen bikiniostoksilla. Neiti säästäväinen käytti Sportian -20% kaikesta alennuksen hyväkseen ja vei kotiin mustat bikinit. Jospa tänä kesänä uskaltaisin rannalle saakka ilman kokouikkaria?

Kuvapäivitys ynnä muuta on tulossa, kunhan yhteistyö personal trainerin kanssa kesäkuun alussa loppuu. Siihen asti: liikuntaa ja hyvää ruokaa - niistä on Tiinan uusi elämä tehty <3

Oi onnea!

Huomasin tänään työpäivän aikana kokevani suuren onnellisuudenpuuskan. Ja tajusin sen johtuvan tästä laihdutusprojektista, jonka tunnen tällä hetkellä olevan onnistumisasteella. Ehkä nään jo sieluni silmin muuttuneen kehoni, johon toivottavasti olen tyytyväinen. Tai sitten olen onnellinen siitä, etteivät työvaatteet purista päällä. Tai siitä, että saan syödä - usein ja oikein.

Ennen kuvittelin, että laihduttaja saa syödä vain porkkanaa ja juoda vain vettä. Hieman karrikoitu esimerkki, mutta todellinen. Lisäksi mielessäni jyskyttävät muiden ihmisten onnistumistarinat: -10 kiloa kuukaudessa. En mie vaan sellaiseen pysty.

Ja miksi pystyisin, kun terveellinen painonpudotus on puoli kiloa viikossa. Tekee muuten vain vähän yli kaksi kiloa kuussa!

"Dieettiini" kuuluu 1500 kcal päivässä. Kuulostaa mielettömän vähältä, mutta on itse asiassa aika paljon ruokaa. Katsokaapas huvikseen, kuinka paljon kaloreita yksi pussillinen sipsejä tai karkkeja sisältää. Itsekin naureskelin ennen sille, että niissä oli laskettu aivan surkean pienen annoksen kalorimäärä siihen taulukkoon. Mutta aivan - jo sellainen hiiren annos sisältää paaaaaaljon kaloreita. Voitte varmaan arvata, että sipsit ja karkit eivät kuulu uuteen ruokavaliooni...

Tänään tein pitkästä aikaa taas liikuntaan liittyvän ostoksen - Cittarilla oli ulkoiluvaatteet jopa -40% ja mie löysin itselleni uudet ulkoiluhousut entisten kulahtaneiden (ja 8 vuotta vanhojen) tilalle.

Vesipullo ja personal trainer

Otin käyttöön ihanan vihreän Tupperwaren pullon, jospa vaikka se innostaisi juomaan enemmän vettä päivän aikana. Kaikilla konsteilla sitä pitää itseään huijatakin :D

Vähän isompi aspekti tässä laihdutusurakassa on personal trainerin mukaantulo kuvioihin. Sattuipa niin sopivasti, että eräs kaverini on opiskelemassa ko. ammattiin ja hän tarvitsi koeasiakkaan. Minä intopinkeänä ilmoittauduin halukkaaksi ja näin sitä mennään!

Vähän alustavaa ohjelmaa käytiin jo aiemmin läpi, mutta flunssa vaivasi viime viikon, joten en päässyt "harjoittelemaan" vielä. Nyt oon täyttänyt kaks päivää ruokapäiväkirjaa, mikä on melko työlästä, ja tänään tehtiin kuntotesti. Illalla ilmeisesti saan tarkasti kalkuloitua tietoa kunnostani ja loppuviikosta tehdään ravintotreffit.

Nyt oon taas päässy kartalle tässä painonpunotushommelissa, kun loppui tuo sijaisuus ja on ollu enemmän aikaa miettiä, mitä tekee. Karkkia tekee ihan järkyttävästi mieli, samoin muita herkkuja, voi hitsi! Liikuntaa oon pyrkiny taas lisäämään, saas nähdä, loppuuko innostus jossain vaiheessa...

Koska mahan seutu on ilkein paikka kaikista, aion keskittää voimiani siihen. Eli vatsalihasharjoituksia joka toinen päivä, niin eiköhän tääkin mursu oo rantakunnossa sitten syyskuun rantalomailua varten ;)

Siinäpä vertailun vuoksi ennen-kuva: Tiina 26 v. 165 cm ja 68 kg = BMI 25

Pitkä tauko, monta kiloa

Laitoin tällä viikolla kaksi kukkaa kalenteriin (kiinteytys sekä kävelylenkki + vatsat), huomenna lisäillen vielä yhden (laskettelu). Jo oli aikakin, sillä edellisestä kukasta oli kuukausi aikaa!

Olin taas kipeänä, joten en halunnut liikkua. Seli seli, sillä sitten olisi vain pitänyt syödä järkevästi. Ei pysty, oli stressiä :D Olen tekosyiden mestari.

Jospa se tästä taas pikkuhiljaa alkaisi suttaantumaan. Vaa'alle en uskalla, mutta työvaatteet puristaa päällä. Haluan mahamakkarat pois, jotta näyttäisin edes jokseenkin ihmiseltä kesään mennessä.

Onneksi apuja on tulossa jo ihan pian, mutta siitä lisää myöhemmissä jaksoissa. Nyt taidan mennä kuitenkin ottamaan vielä pienen suklaamunan, pääsiäisen kunniaksi tietty ;)